Nyt mä oon päässy taas alottaan ratsastuksen. 3 kertaa jo takana ja mahtavaa on ollu. Se on hieno tunne kun opettaja kehuu.. "Hyvä Sari, hienosti", "Hyvä istunta Sari". Siinä huomaa ettei 10 vuoden melkein totaalitauko oo ihan kaikkia taitoja pyyhkiny pois, vaan ne rupee tuleen takasin pikkuhiljaa muistin syövereistä.

Vaikka viime maanantai ei niin mukava ollutkaan. Hepasta en tykänny. Hoikka, pieni, etupainoinen suokkitamma. Yritti kokoajan luikerrella alta pois. Kerran se jopa ärsyynty muhun niin että pukkas. Mutta pysyimpä selässä! LÄLLÄLLÄÄ!!! Melkein joka ikinen kerta kun käänsin sen voltille (se oli niin reipas, et meinas olla kokoajan jonkun perseessä kiinni) se puski ittensä väkisin käyntiin. Ei ollu kivaa ei! Ja ne askellajit oli jotain ihan omaa luokkaansa. Voi tsiisus. Kaikenlisäks harjoteltiin puolet tunnista kevyttä istuntaa. Oli lihakset pikkasen maitohapoilla! No, se siitä tunnista. Kokemusta sekin toi.

Mä olen vihdoin ottanut oikeesti itteeni niskasta kiinni ja ruvennu käymään lenkillä. Näin kuvia ittestäni hevosen selässä... Voi jumalauta mulla on ISO PERSE!!! Ja kankee rupeen oleen ku ei hevosen selkäänkään pääse ilman jakkaraa *nolostelee* No eikähän tää tästä...pikkuhiljaa. Aamusin oon syönyt kaurapuuroa ja vaihtanu leivän täysjyvä versioon...yms. Liikunta ja terveellisempi ruokavalio on myös vaikuttanu pääkoppaan. On oikeesti parempi ja vierkeempi olo!

Joten eiköhän tää tästä... Päivä kerrallaan. =)