lauantai, 17. lokakuu 2009

Heikko kohta...

Kun on istunu 3 päivää kotona flunssassa on ihan ihan liikaa aikaa ajatella kaikkee... Ja kun aamulla olis viideltä herätys töihin, niin uni ei todellakaan tuu. Jotten pakko purkaa jälleen kerran päätänsä tänne. :)

Jokaisella ihmisellä on heikko kohtansa, ja mä oon tullu siihe tulokseen et mulla se on ihminen. Ja se ei oo mitenkään hyvä juttu. Jonkin aikaa sitte siitä tänne kirjotinkin, mutta oli pakko poistaa koko kirjotus, koska meni ihan liian henkilökohtaseks se kirjotus...

Se on ihminen, jota mä en pysty vastustaan mitenkään päin. Se osaa sanoo oikeet sanat tilanteessa kun tilanteessa... Se osaa rutistaa mua niin oikein ja antaa mulle pienen pusun, kun herään sen kainalosta. Se osaa käsitellä mua just niinku mua "pitää" käsitellä...

Ja se ei katoo mihinkään vaikka kuinka yrittäis. Se pyörii mielessä, se on mun elämässä, tosin ei niinkun mä toisaalta haluisin. Oon ihminen joka ei oo koskaan pettäny kumppaniaan, ja aina oon sanonu et ikinä en pystyis ketään pettään. Mutta tällä hetkellä sekin on käyny mielessä, et vaikka löytäisin jonkun ihanan miehen ittelleni, mä luultavasti sortuisin siihen ihmiseen jos tilaisuus tulis. Miten tommosesta heikosta kohdasta pääsee eroon... Joo joo, ajan kanssa... Ja toisaalta mä en silti mistään hinnasta haluis siitä eroon!! Ristiriitasta ja sekavaa... Mut niin mun elämä on ollu aina. Kaikkeen tottuu... :)

Joten mun heikko kohta on ihminen (mies)... (Miks se ei vois olla vaikka suklaa?!?) Mikä on sun heikko kohta?

perjantai, 16. lokakuu 2009

Nainen on nainen, vaikka voissa paistais!

Rupesin tossa miettiin naisellisuutta, luettuani Viivi Avellanin blogia ja naisellisuutta käsittelevää kirjotusta... Jokainen meistä tietenkin saa olla millanen haluaa, oli se sitten miehekäs nainen tai naisellinen mies!

Minkä ihmeen takia naisen pitäisi aina olla niin naisellinen korkokenkineen, minihameineen ja kultakoruineen? Mun on itse helppo sanoo ku en todellakaan oo kauheen naisellinen nainen. Toki korkokengät joskus jalkaan eksyy ja pakkelia naamaankin pistän, mutta tekeekö ulkoinen olemus meistä pelkästään naisellisia? Vaikka mä en pukeudu kauheen naisellisesti, tai edes käyttäydy kauheen naisellisesti niin kyl mä tunnen silti olevani enemmän naismainen ku äijämäinen! Vaikka oonkin aina tullu paremmin toimeen rennossa äijäporukassa kun kanamaisessa tyttöjengissä. Kavereina miehet on niin paljon helpompia ihmisiä (Muuten ne ei sit ookaan ;P ). Meno on rentoo ja asiat ajatellan hyvin yksinkertaisesti sen enempää vatvomatta. Naisissa on se huono puoli että me pingotetaan joka asiassa liikaa. Ja analysoidaan joka helvetin asiaa ihan liian kauan! Toki itsekin sorrun siihen, mutta en läheskään niin paljon kun muut naiset (Siis vertaan tässä nyt niihin naisiin joita olen alämäni aikana vierestä seurannut, EN YLEISTÄ!).

Pienenä välikommenttina pakko heittää tähän, et on hyvin vaikee keskittyä tähän kirjottamiseen ku ikkunasta on suora näky hyvännäköseen äijään joka tekee remonttia naapurille ja hilluu pihassa jatkuvasti! ;) (NONII!!! Ny ajo pihaan jo toinenkin!!!)

Nyt karkaa ajatus kokoajan, ku katse harhautuu jatkuvalla syötöllä pihalle.... :P Joten varmaan parempi lopetaa tähän.

Miehen analyysi minusta: "Toi meijän Sari on tommonen poikatyttö... (3 sekunnin hiljaisuus....) Mutta löytyy siitä tarvittaessa semmonen helvetin diivaileva prinsessa!!!"
Joten jokainen olkoot millanen on ja antaa tommosten Eurooppalaisten leidien ihmettelyt ja arvostelut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! :)

tiistai, 13. lokakuu 2009

Ettet huomaa kun itken......

Odotin kauan että heräisit
Odotan että huomaat
En uskalla ääneen sanoa
kuinka paljon sua rakastan

Ettet huomaa kun itken

Kuuntelin kuinka yötä hengitit
Kuuntelin surua hiljaa
Tähtiä katson että unohtaisin
Kuinka lähelle sua pääsin

Ettet huomaa kun itken
Ettet huomaa kun itken

Pidän kii tästä kaikesta
Ettei kyyneleet katoa
Mä pidän kii susta kovaa
Mä pidän kii liian kovaa

Olin niin pieni ettet mua näkisi
Oli vain sydän johon sattuu
Kuinka kipuani pelkäsit
Pakenit jotain jonka kadotit

Ettet huomaa kun itken

Hiekkatielle paljain jaloin
sateen jälkeen eksyttiin
Toisiimme kadottiin
Tartuin sinuun kii
Tartuin kii
Tartuin sinuun kii

Mmm…

Ettet huomaa kun itken

-Jippu - Kii-

 

perjantai, 14. elokuu 2009

Miehiä, sinkkuilua ja suhteita :P

Tässä on taas muutamana päivänä pyörinyt päässä kaikennäköstä miehiin liittyvää shittiä.... Toisaalta sitä kaipaa turvallista ja vakiintunutta suhdetta, toisaalta pelkkä ajatuskin parisuhteesta ahdistaa.......

Mä oon ollu sinkkuna kohta vuoden. Ja kaipaan elämään edelleen jännitystä. Siitä en haluu luopua mistään hinnasta! Se jännitys mikä parisuhteessa laantuu sen alkuhuuman jälkeen. Lopulta jännittävä tekeminen yhdessä, on kaupassa käynti ja extreme seksi tarkottaa seksiä sohvalla sängyn sijaan. JES!!! Thanks but no thanks. Minä ja vakavat miessuhteet ei nykyään enään mahduta samaan lauseeseen...

Sinkkuna olemisessa on se huono puoli että törmää joskus oikeen todellisiin vitun lottovoittoihin... Naisellakin kun on tarpeensa. "Katkaravut" yms ei paljo jälkiä jätä elämään...... (Paitsi ehkä traumoja X) Sit kun taas loytää jotain täydellistä siinä mielessä, niin sitä ei toisaalta halua menettää, mutta samalla pelkää sitä että rupee tunteen liikaa sitä ihmistä kohtaan. Ja sen seurauksena homma menee puihin jomman kumman toimesta. Tai pahimmassa tapauksessa siihen tylsään suhteeseen!

Joten mitä sitä pitäs tehä? Mennä suosiolla nunnaluostariin ja elää loppuelämänsä selibaatissa?

On tää naisen elämä vaan vaikeeta! :D Välillä käy mielessä et voi kun olis mies. Vois antaa palaa mitenkä päin vaan ja kaverit taputtelis selkään et "Hyvä jätkä!" Mut nainen saa sellasesta toiminnasta lutkan maineen. Niin reilua, niin reilua...

Asiasta moottorisahaan... Oon huomannu omissa kirjotuksissa sen et kirjotuksen aihe on hyvä, mut ulosanti on paska ja erittäin sekava. Miksi ihmeessä ei osaa kirjottaa asiaa niinkun sitä on päässään fiksusti miettiny? Vaikeeta! No onneks mulla on vaan ne kaikki 2 lukijaa :D (Jotka molemmat tuntee mut hyvin.) Pahoittelut sekavista kirjotuksista heille. :)


 

tiistai, 4. elokuu 2009

Niin se vaan menee....

 

Mikä minusta tuli, yksi vierivä kivi
ei ainakaan mitä piti.
Mut paskat siitä, mikään ei ikinä riitä
se on vaan joku laki.

Minkäs teet, kun kipupisteet
ne on aina ne samat, ne on kiertoradat.
Siispä kierrän niitä, iloni revin siitä
ei yksi elämä kaikkeen riitä.