"Minka ihmeen takia välillä tuntuu siltä, että elämä on muutunu ihan jokskin muuks, mikä oli tarkotus? Vai onko se kaikki aina sitä samaa shaibaa, mutta se vasta joskus kolahtaa, et "hei...mitä tää oikein on?"

Tällä hetkellä tuntuu et mä kattelen vierestä kun joku muu elää mun elämää ja kummiskaan en sitä omaks elämäkseni tunnista. Ja itse seuraa vaan vierestä halvaantuneena, eikä pysty tekeen yhtään mitään.
Mihin on kadonnut se minä, mikä vielä muutama vuosi sitten oli olemassa? Miten se on oman itsensä ja elämänsä muuttuminen on voinut mennä itseltä niiiin ohi?

Mä haluun saada takas sen huolettoman ja impulsiivisen Sarin, joka on kadonnut johonkin! Eikä mitään hajua minne... Mä haluun alkaa taas elään tätä elämää, enkä vaan kököttään kotona yksinäni. Haluun päästä eroon (ainakin suurimmaks osaks) tästä kireestä ja kontrolloivasta Sarista. Siitä joka ressaa pienimmistäkin asioista.

Voiko oman itsensä kadottaa näin pahasti?!?"

5.10.2008 Mä oon kirjottanu noin. Ja vaastaus on, että voi! Nyt asia on muuttunut. Se vanha Sari on palannut takaisin. :) Tosin hiukan aikuisempana mutta kahjompana. :P Mä en edelleenkään ihan täysin käsitä (tai ala tässä sitä yksityiskohtasesti ruotimaan) miks mä muutuin niin helvetisti sillon jokunen vuosi takaperin. No, turha sitä on enää murehtia. Nyt on nyt, ja pääasia on se et olen taas oma itseni. Enkä enään ikinä halua muuttua samalaiseksi mikä hetken aikaa olin. Ja jos en tälläisenä jollekin kelpaa, niin suoraan sanottuna; Suksikoon vittuun. :D

Normi kauppareissua...