Rupesin tossa miettiin naisellisuutta, luettuani Viivi Avellanin blogia ja naisellisuutta käsittelevää kirjotusta... Jokainen meistä tietenkin saa olla millanen haluaa, oli se sitten miehekäs nainen tai naisellinen mies!

Minkä ihmeen takia naisen pitäisi aina olla niin naisellinen korkokenkineen, minihameineen ja kultakoruineen? Mun on itse helppo sanoo ku en todellakaan oo kauheen naisellinen nainen. Toki korkokengät joskus jalkaan eksyy ja pakkelia naamaankin pistän, mutta tekeekö ulkoinen olemus meistä pelkästään naisellisia? Vaikka mä en pukeudu kauheen naisellisesti, tai edes käyttäydy kauheen naisellisesti niin kyl mä tunnen silti olevani enemmän naismainen ku äijämäinen! Vaikka oonkin aina tullu paremmin toimeen rennossa äijäporukassa kun kanamaisessa tyttöjengissä. Kavereina miehet on niin paljon helpompia ihmisiä (Muuten ne ei sit ookaan ;P ). Meno on rentoo ja asiat ajatellan hyvin yksinkertaisesti sen enempää vatvomatta. Naisissa on se huono puoli että me pingotetaan joka asiassa liikaa. Ja analysoidaan joka helvetin asiaa ihan liian kauan! Toki itsekin sorrun siihen, mutta en läheskään niin paljon kun muut naiset (Siis vertaan tässä nyt niihin naisiin joita olen alämäni aikana vierestä seurannut, EN YLEISTÄ!).

Pienenä välikommenttina pakko heittää tähän, et on hyvin vaikee keskittyä tähän kirjottamiseen ku ikkunasta on suora näky hyvännäköseen äijään joka tekee remonttia naapurille ja hilluu pihassa jatkuvasti! ;) (NONII!!! Ny ajo pihaan jo toinenkin!!!)

Nyt karkaa ajatus kokoajan, ku katse harhautuu jatkuvalla syötöllä pihalle.... :P Joten varmaan parempi lopetaa tähän.

Miehen analyysi minusta: "Toi meijän Sari on tommonen poikatyttö... (3 sekunnin hiljaisuus....) Mutta löytyy siitä tarvittaessa semmonen helvetin diivaileva prinsessa!!!"
Joten jokainen olkoot millanen on ja antaa tommosten Eurooppalaisten leidien ihmettelyt ja arvostelut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! :)