Heräsin aamulla tasan kello 6, koska luulin että talo vähintään romahtaa mun päälle kohta! Ei, se olikin "pieni" kaatosade, mikä mut herätti. Nousin sängystä ja kurkkasin verhojen välistä ulos... Koko takapiha ja pihatie lainehti. Vettä tuli niin paljon ettei se kerennyt imeytyn maahan. Ja ukkonenkin jyrisi. :D Mä pidän ukonilmoista. Äidin kanssa aina ukonilmalla pistettiin parvekkeenovi auki ja kuunneltiin jyrinää. Ja samalla katteltiin ikkunasta salamoita ja laskettiin kuinka kaukana se oli. Mun lapsuudenkodissa ei meinaan ukkonen koskaan tullut ihan päälle, koska talojen takana oli korkea harju.
Viimevuoden elokuussa olin tähän kämppään muuttamassa ja olin yksin siivoilemassa täällä melkein tyhjässä kämpässä. Iski kauhee ukonilma. Ekaa kertaa elämässä pikkasen pelkäsin ukkosta, kun se oli ihan päällä. Se jytinä oli ihan järkyttävän kova. Istuin polvet sylissä tuolilla ja odotin koska M tulee hakeen mut. Salamat oli niin kirkkaita että koko kämppä välähti valkosena, aina kun salama iski.

Edelleen käy kauhea tuuli ja ulkona näyttää siltä että saattaa taivas revetä minä hetkenä hyvänsä. Tää maanantai sää......