Eilen olikin sit taas kouluratsastustunti. Korjailtiin taas lösähtänyttä istuntaa ja mentiin voltteja. Mä olen todella tyytyväinen meidän tunnin opettajaan, kuten olen ennenkin täällä vissiin J:tä kehunut. Näin uudelleen aloittaneena osa niistä perusjutuista on edelleenkin pahasti hukassa. Tai jos niitä ruosteisia taitoja sieltä löytyy, on moni asia jo unohtunut seuraavalla tunnilla. J todellakin hinkkaa meidän kanssa näitä istuntahommia ja perusjuttuja kunnolla ja se on todella hyvä juttu. Ja sitä apujen läpi menemistä. Esim. eilen kun meilläkin muutama sai ratsastettua hienosti heppansa peräänantoon, niin ope sanoi et: "Kurkatkaas tonne toiselle puolelle kenttää... Ne on ratsastanu muutaman vuoden enemmän kun te ja kaikki hepat jolkottelee eteenpäin pää taivaissa." Mutta silti välillä se päästää tämmöset tätsyt kokeileen sitä hyppäämista ja muuta kivaa, ettei se kuitenkaan oo aina sitä samaa hinkaamista. Joten mä saan kyllä olla onnellinen tommosesta opettajasta. Oikea helmi.

Eilen olikin sit taas uus heppa alla. Ihan mukava tapaus. Pikkasen välillä ärsytti kun se heitteli päätänsä, mut onneks ei koko aikaa. Mutta kyllä se silti käsiin otti. Ekan kerran pikkasen hätkähdin ku laukattiin. Sillä on muihin tunneilla menemiini (< Onko toi edes oikee sana?!?) hevosiin verrattuna tosi iso laukka. No lisää kokemusta taas erilaisista hepoista.

Ens tunnille toivoinkin taas mun lempparimussukkaani. Ja vuorossa olis laukkatyöskentelyä. :P
Lihakset rupee pikkuhiljaa tottuun tähän lajiin ja kerta kerran jälkeen ei oo enään lihakset niin jumissa ku edellisella kerralla. :)