Maanantaina oli ihan sika kiva tunti!
Ei sitten hypättykään koska tuuli varmaan 100m/s.
Noh, puomeja mentiin ja uus heppa alla, kenellä en ollut vielä koskaan ratsastanut. Aivan ihana! Se vei mun sydämeni! Ja muutenkin tunti oli todella onnistunut, ainakin meikän osalta. Lopputunnista kun kevenneltiin niin opettaja tokaisi; "Sari, sehän rupee hakeen jo peräänantoa." =D Hienoa, mahtavaa, upeeta!!! Se oli tämän viikon kohokohta. Ja sen kommentin ansiosta olen hymyillyt maanantaista lähtien kuin Naantalin aurinko. Ne onnistumisen hetket, ne on mahtavia!

Muutenkin kaikki rupee oleen mallillaan. Multa rupee pikkuhiljaa löytymään vyötärö. =D Ja selkäänkin jonkin näköstä "kaarta" rupeaa muodostumaan. Eipä tämä akka olekkaan enään mikään suora pökkelö, vaan muodot rupeaa tulemaan esiin. =)

Jos pääsis jo tämän päivän tapahtumiin... Tänään on ollu hulina päivä ja päivän sanaks onkin tullut "Sinkoilu".
En edes tiedä mistä aloittaa. No jos vaikka alusta. Aamulla revin itseni suoraan sängystä suihkuun ja sen jälkeen sinkoili lautasellinen puuroa kurkusta alas. Jalat kuljettivat minut puolen tunnin kävelymatkan päähän urheilutalon kentälle, jossa järjestettin kaupunkimme henkilöstön viskistäytymispäivää. Vuorossa oli siis ratsastusharrastukseen tutustumista. Siellä olin hommissa ratsastusseurani puolesta ja sinkoilin talikon kanssa vähän väliä ympäri kenttää epämääräisiä haisevia kasoja kohti ja huolehdin siisteydestä. *wirn*
Tuli kotiinlähdön aika ja yksi talutushevosen paikalle ratsastanut tytteli ei kokenut olevansa enään ratsastuskuntoinen paluumatkalle. (Sitkeää tuo kevätflunssa kuumeineen) Nooo... Sari tyttö heivasi itsensä ponin selkään ja lähti kohti tallia (naama valkoisena). Ratsastimme muiden kanssa kaupunkimme keskustan laidalta, ison tien vierestä. Oli todella mukavaa kun rekat ajelivat viereisellä tiellä ja pollet sinkoilivat välillä sinne tänne. Hengissä päästiin tallille, mutta ihana poni allani päätti vielä pelästyä pyörää 10 metriä ennen tallia ja singahtaa mahtavalla sivuloikalla viereiselle pellolle. selässä pysyttiin ja rutkasti tuli kokemusta. Ja kaikenlisäksi minulla oli jalassa farkut joissa oli takataskuissa mukavat, isot napit ja erittäin turvalliset sileäpohjaiset tennarit... =P

Nyt on koko kropasta veto pois kun on tullut jännitettyä sen ponin kanssa koko paluumatka tallille.

Tallilla vielä törmäsin ratsastuksenopettajaani ja hän kehui vielä maanantain tuntia, kuinka hyvin minulla meni. Eiköhän sen ansiosta hymyillä aurinkoisesti vielä loppuviikko.

Ensi maanantaita odotellessa. =)