Taas se maanantai tuli! Ja meni... =/

Maanataista on tullut mun lempipäivä. Eilinen ratsitunti onnistu taas yli odotusten. Paremmin kun edellinen! Ja tämä tyttö loistaa taas sen ansiosta kuin Naantalin aurinko.

Sain vielä saman hepon kun edellisellä kerralla. Oi, ihana Allu! Mun sydän on nyt lopullisesti sulanut sille ruunalle. Meillä synkkaa niinku täydellisesti (jos parin kerran jälkeen voi niin sanoo?!?). Vaikka tunnin aihe olikin ensin pieni järkytys... Istuntaharjotuksia, ilman jalustimia O_O !!!
Edellisestä kerrasta oli jäänyt meinaan pieni kammo. Viime keväänä tipahdin moisen tunnin ansiosta. Ja eilenkin opettajalle siitä sanoin ja hän ymmärsi. Lupasin kyllä kokeilla.
Tunti alkoi mukavasti. Allu tuntui kivalta. Ravailtiin ja otettiin muutama laukka pätkä. Siirryttiin sitten pienemmälle ympyrälle. (meitä on tunnilla vaan 5 ja oli harvinaista että kaikki oli paikalla) Opettaja alotti kertaan istuntaa ja korjailin hevosen selässä asentoani minkä ehdin. :P Sitten se puhu huonosta istunnasta ja sanoi yht äkkiä: "Tunkekaa jalat niin syvälle jalustimiin kun saatte, ja laskekaa varpaat maata kohti. Sitten tiputatte sen ryhdin kokonaan pois, ottakaa käsiä taaksepäin siihen reisien päälle ja tuijotelkaa sen hevosen säkää! (tässä vaiheessa kaikki rupes repeileen nauruun) Ja sitten ravia mars! Tuntuuko hyvältä?!?"
Kaikki nauroi kippurassa!
No, muut rupes pikkuhiljaa nosteleen jalustimia ylös ja ajattelin et hetken meen jalustimien kanssa ja tipautan ne hetken päästä pois jaloista ja kokeilen. Hetken ravattuani ylitin itseni ja tipautin jalustimet pois... Ja pysyin selässä! =) Vihdoin uskalsin nostaa jalustimet ylös ja jatkaa niin kuin muutkin. Ja yksi pelko oli taas voitettu.
Siinä sitten ympyrällä ravailtiin ja aseteltiin hevosia. Yks toisensä jälkeen rupes hakemaan peräänantoa ja se fiilis oli taas mahtava. Allu meni niin hienosti mulla. Sen oikeen tunsi kun takapää nousi korkeammalle ja se polki takajalkoja kunnolla allensa. Ja kaula oli pikkasen kaarella.
Harmitti vaan että taaskaan ei ollut kukaan kameran kanssa tuntia katselemassa.
Mutta se oli taas niin mahtava tunne kun 10 vuoden tauon jälkeen muutama tunti alla ja saa hevosen menemään niin hienosti. Oon muutaman viime tunnin aikana kehittynyt hurjasti tossa istuntapuolessa. Saan olla kiitollinen että on mahtava opettaja sekä kivat ja osaavat hevoset.
Laukkailtiinkin siinä ympyrällä ilman jalustimia ja kyydissä pysyin vaikka vähän jänskätti.

Nyt saa taas viikon hymyillä ja olla hyvällä tuulella eilisen ansiosta. Ja ens viikolla oliskin sit vuorossa niitä esteitä, jos sää sallii... APUA!!!