Kun on istunu 3 päivää kotona flunssassa on ihan ihan liikaa aikaa ajatella kaikkee... Ja kun aamulla olis viideltä herätys töihin, niin uni ei todellakaan tuu. Jotten pakko purkaa jälleen kerran päätänsä tänne. :)

Jokaisella ihmisellä on heikko kohtansa, ja mä oon tullu siihe tulokseen et mulla se on ihminen. Ja se ei oo mitenkään hyvä juttu. Jonkin aikaa sitte siitä tänne kirjotinkin, mutta oli pakko poistaa koko kirjotus, koska meni ihan liian henkilökohtaseks se kirjotus...

Se on ihminen, jota mä en pysty vastustaan mitenkään päin. Se osaa sanoo oikeet sanat tilanteessa kun tilanteessa... Se osaa rutistaa mua niin oikein ja antaa mulle pienen pusun, kun herään sen kainalosta. Se osaa käsitellä mua just niinku mua "pitää" käsitellä...

Ja se ei katoo mihinkään vaikka kuinka yrittäis. Se pyörii mielessä, se on mun elämässä, tosin ei niinkun mä toisaalta haluisin. Oon ihminen joka ei oo koskaan pettäny kumppaniaan, ja aina oon sanonu et ikinä en pystyis ketään pettään. Mutta tällä hetkellä sekin on käyny mielessä, et vaikka löytäisin jonkun ihanan miehen ittelleni, mä luultavasti sortuisin siihen ihmiseen jos tilaisuus tulis. Miten tommosesta heikosta kohdasta pääsee eroon... Joo joo, ajan kanssa... Ja toisaalta mä en silti mistään hinnasta haluis siitä eroon!! Ristiriitasta ja sekavaa... Mut niin mun elämä on ollu aina. Kaikkeen tottuu... :)

Joten mun heikko kohta on ihminen (mies)... (Miks se ei vois olla vaikka suklaa?!?) Mikä on sun heikko kohta?